Taustaa
Olen jo pitempään haaveillut triathlonin suorittamisesta. Tarkemmin sanottuna tietenkin täyspitkän sellaisen, eli Ironmanin. 3,8km uintia - 180km pyöräilyä - ja maraton päälle. Siinäpä tavalliselle kaduntallaajalle haastetta kerrakseen.
Olen järkeillyt, että ihminen omaa parhaat edellytykset tällaisen haasteen suorittamiseen noin 35-vuotiaana. Ovathan monet kestävyyslajien huippu-urheilijat tuossa iässä vielä maailman huipulla. Silloin kestävyysominaisuudet ovat kehittyneet riittävästi (sikäli kun on jaksanut urheilla aiempina vuosina), mutta toisaalta vanhuus ei vielä paina liikaa päälle. Itselläni on tuohon ikään vielä jokunen vuosi aikaa, mutta nykykunto huomioiden nyt on korkea aika aloittaa harjoittelu.
Lähtölaukaus
Haastava projekti ansaitsee arvoisensa startin. Itse valitsin sellaiseksi triathlonin sprinttimatkan. En ole kokeillut mitään triathlonia aiemmin, mutta 750m uintia - 20km pyöräilyä - 5km juoksua -yhdistelmä tuntui sopivalta. Pitäisihän jokainen edellä mainituista palasista olla erillisenä suorituksena jopa nykykunnollani niin sanotusti "
piece of cake". Näin siitäkin huolimatta, että tänä kesänä on tullut istuttua pyörän selässä maksimissaan 10 kertaa ja uimassakin on käyty alle viisi kertaa. No, miten miehen kävi?
Uinti
Uinti sujui odotuksiin nähden hyvin (uimahallissa suoritettuna). Umpisurkea tekniikkani ei salli yhtämittaista kroolaamista, mutta n. 3/4 rintauintia 1/4 vaparia -yhdistelmä toimi hyvin ja nousin altaasta kellon näyttäessä noin aikaa 22:30. 2km/h oli hyvinkin pitkälti odotettua vauhtia. Ennemmin positiivinen kuin negatiivinen yllätys. Ja olokin tuntui vielä tuoreelta. Ei siis muuta kuin suihkun kautta vaatteet päälle ja pyörän selkään. Vaihto huomioiden kello näytti pyöräilyn alkaessa aikaa 31:30. (Osakiitos pitkästä vaihtoajasta uimahallin pitkille käytäville, joilla en kehdannut juosta.)
Pyöräily
Ensimmäinen yllätys tuli pyöräilyä aloitettaessa. Jalat olivat yllättävän väsyneet uinnista. Normaalisti jaloissa ei tunnu uinnin jälkeen mitään, eikä tuntunut nytkään ennen pyöräilyn aloittamista. Arvokasta oppia tulevaisuutta varten siis.
Pyöräily itsessään sujui suhteellisen odotetusti. Vanha maastopyörä yhdistettynä lehtikeleihin ja ennen kaikkea nykykuntooni ei antanut odottaa kovinkaan kovaa aikaa, mutta alle tunnin tavoiteajan kuitenkin päästiin. Sen verran tiukkaa kuitenkin teki, että (hieman ylimittaisen) matkan lopussa oleva pienehkö ylämäki tappoi vauhdin lopullisesti kokonaan. Pyöräily takana ajassa 1:27:07.
Juoksu
Pikaisen vaihdon jälkeen kello näytti ensimmäisen juoksuaskelen kohdalla aikaa 1:27:38. Edessä n. 5,2km juoksua hiekkapohjaisella kuntoradalla. Tämän piti olla itselleni se helpoin osuus, mutta uskottava se on. Juoksu on täysin eri laji, kun takana on 1,5h uintia ja pyöräilyä. (Mitä se onkaan sitten kun takana on arviolta 12h samoja lajeja...) Eipä taaperrustani kai oikein voi edes juoksuksi kutsua. Ainakin jokainen pieni ylämäentapainen teki tiukkaa ja sai puolenmatkan jälkeen reidet melkein kramppaamaan. Alamäet sentään sujuivat suht helposti ja tasaisetkin siedettävsti.
"Juosten" selvittiin kuitenkin maaliin ja lopulta kello pysähtyi aikaan 1:52:43. Mielessä liikkui tässä vaiheessa lähinnä käsittämättömän suuri kunnioitus jokaista pitempien matkojen suorittajaa kohtaan.
Jälkitunnelmat
Jos Ironman tuntui kaukaiselta haaveelta ennen tämän päivän suoritusta, tuntuu se suorituksen jälkeen vieläkin kaukaisemmalta. Toki tänään tuli lähdettyä otsikon mukaisesti "soitellen sotaan" käytännössä harjoittelematta, mutta siltikin.
En kuitenkaan heitä pyyhettä kehään heti alkuvihellyksestä. Tavoitteenani on edelleen edetä suunnitelmallisesti kohti parempaa kuntoa ja ehkä lopulta jopa teräsmieskuntoon asti. Sen verran nöyryyttä tämä päivä kuitenkin antoi, että varmana en uskalla onnistumistani pitää.
Alkuperäisen (päässäni muotoutuneen) suunnitelman mukaan seuraava tavoite on astetta pidemmän matkan suorittaminen ensi kesänä. 1,5km uintia - 40km pyöräilyä - 10km juoksua. Se ei tunnu edes tänä iltana täysin mahdottomalta. Mutta harjoittelua se vaatii. Ja siitä harjoittelusta on tarkoitukseni tähän blogiin kirjoitella.
Siispä tervetuloa mukaan matkalle, joka todennäköisesti sisältää paljon tuskaa, lukuisia epätoivon hetkiä ja riittämiin ajankäytöllisiä haasteita, mutta toivottavasti myös hieman kunnon kohenemista ja liikunnasta nauttimistakin!