Ensimmäisen triathlonin oppeja

Mitä opin triathlonin sprinttimatkasta

Nyt kun ensimmäisestä koitoksesta on muutama päivä ja elimistökin alkaa tuntua jälleen normaalilta, on hyvä hetki mietiskellä hieman mitä tuli opittua. Seuraavassa listaa päällimmäisenä mieleeni tulleista asioista.

• Triathlon vaatii harjoittelua. - Ainakin tällaisen ei-aktiiviurheilijan kohdalla.
• Triathlon vaatii paljon harjoittelua. - (En usko että tätä voi korostaa liikaa.)
• Jokaisen perusterveen ihmisen on mahdollista suorittaa triathlon. - Vaikka triathlon ajatuksena usein kytketään nimenomaan siihen piiiiiiiitkään Ironman -matkaan, on lyhyin muoto triathlonista uskoakseni kaikkien saavutettavissa. Tästä päästäänkin seuraavaan kohtaan, joka on:
• Ei se matka tapa, vaan se vauhti. - Itse lähdin suorittamaan triathlonin "sprintti"matkaa aivan liian kovalla teholla. Omalla kohdallani kyse oli kuitenkin pitkästä urheilusuorituksesta ja vauhdin olisi pitänyt olla sen mukainen. Uskon vahvasti että tätä kautta kokemuskin olisi ollut vähemmän tuskainen.
• Uinnissa kannattaa säästellä jalkoja. - Koskapa pyöräily ja juoksu ovat vahvasti jalkoja kuormittavia lajeja, kannattanee opetella sellainen uintitekniikka, jossa pääosa työnteosta tapahtuu käsillä. Ei tarvitse sitten lähteä polkemaan pyörää reidet valmiiksi tukossa...
• Vaihdot ovat oleellinen osa triathlonia. - Joku on muistaakseni joskus todennut, että vaihdot ovat triathlonin neljäs laji. Uskon tämän käytettyäni 8% kokonaisajastani vaihtoihin. Se on paljon. Lisäksi asiantuntijat sanovat että esimerkiksi pyöräilemällä oikealla tavalla viimeiset kilometrit pystyy helpottamaan juoksuosuuden alkua. Täytynee tutkia asiaa tarkemmin.
• Energiahuolto vaatii harjoittelua. - Pitemmissä suorituksissa täytyy ihan oikeasti miettiä missä vaiheissa matkan aikana nauttii energiaa ja mitä se nautittu energia on. Myös juomapulloteline pyörässä olisi ihan kiva.
• Pyöräily on välinelaji. - Voin myöhemmin lähettää kuvan nykyisestä pyörästäni. Uskon kuitenkin että olisin selvinnyt matkasta hieman helpommalla jos allani ei olisi ollut 90-luvun paksuilla (maastoon tarkoitetuilla) 26" renkailla varustettu menopeli. Tämä totesin lopullisesti viimeistään siinä vaiheessa kun "mummot" paahtoivat citypyörillään alamäessä ohitseni. Myös lukkopolkimista saattaisi olla apua...?
• Juoksu on aivan eri laji siinä vaiheessa kun alla on jo jokunen hetki uintia ja pyöräilyä. - Juoksun piti etukäteen ajatellen olla vahvin lajini, mutta siitä tulikin selviytymistaistelua. Triathlonartikkeleissa usein toistuva ohje lyhyestä juoksulenkistä (lähes) jokaisen pyöräilyn päälle kannattanee siis ottaa tosissaan.

Siinäpä päälimmäisiä. Kuulen mielellään sekä kommentteja että lisää kokemuksia ja oppeja teiltä muilta, joilla on triathloneja alla tai olette muuten tutustuneet asiaan. Niitä odotellessa pitänee ruveta miettimään miten edellä mainitut opit pystyy hyödyntämään harjoittelussa seuraavalle matkalle.